aloitin pari viikkoa sitten adidaksen juoksuohjelman, jossa piti tehdä ensin lähtötasotesti ja sen perusteella noudattaa mun tapauksessa aloittelijalle sopivaa ohjelmaa. oon aivan hurahtanut koko touhuun, varsinkin kun pääsen suoraan kotiovelta rauhalliselle metsäpururadalle. petteri jaksoi tulla ensimmäisen kerran mun kanssa mut siihen se sit jäikin:---D eli oon useimmiten yksin ajatusteni kanssa, ja sillon tietenkin mietin kaikkein tärkeimpiä asioita.
esim eilen aloin ihan tosissani miettiä sloganeita sun muita sanontoja. tulin siihen tulokseen et jotkut sloganit on käsittämättömän tyhmiä. gigantti-se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa. ÄLÄ? miten päivänselvästä asiasta on saatu niin tarttuva?
toisaalta sit taas mietin jotain sanontoja, jotka ei voi millään pitää paikkaansa. turha parkua jos paskat on jo housuissa. miksi se olis turhaa? voisin lyödä vaikka vetoa et itkeminen tollasessa tilanteessa vähintäänkin helpottais oloa!
toivon et joku lukee tätä ja pyytää saada tulla mun kanssa lenkille, murrun täysin jos rupeen ajattelemaan tälläsiä kolme kertaa viikossa:--D
tänään alkais kilpatanssit mut me ei olla vielä ihan päätetty et mennäänkö pepin kans. me molemmat kyl tykättäis ihan hirveesti mut en tiedä onko meijän taloudelliseen tilanteeseen katsoen järkevää mennä:--( meillä ei oo kenkiäkään, nekin pitäis investoida. meillä olis kyl kilpailukatselmus lokakuussa ja petteri lähtee sit armeijaan niin meille tulis vuoden tauko tanssista jos nyt ei mennä. täytyy punnita asiaa ankarasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti